Artikkelit

Japanilainen innovaatio tuo elinvoimaa pieniin kuntiin

Neljä miljoonaa japanilaista lahjoittaa vuosittain kuntien elinvoimaa tukeviin hankkeisiin ja saa vastalahjaksi korkealaatuisia elintarvikkeita tai muita tuotteita – ja verovähennysoikeuden. Miten kotiseutulahjoitusjärjestelmä toimii, ketkä siitä hyötyvät ja voisiko sellaisen rakentaa myös Suomeen?

Teksti Jarno Forssell | Kuvat Toni Ryynänen ja Torsti Hyyryläinen

Selaan tietokoneeni näytöllä entisen kotikaupunkini ja nykyisen mökkikaupunkini listaamia kohteita, joihin haetaan vapaaehtoisia lahjoituksia. Tarjolla on 1700-luvun lopussa rakennetun linnoituksen restaurointia, kyläkoulun tulevaisuuden turvaamista, talvisen elokuvafestivaalin tukea ja ulkosaariin menevän vesiputken uusimista. Päätän lahjoittaa 200 euroa kyläkoululle.

Ja sitten vastalahjoihin. Valittavana on paikallisen leipomon omenahillotäytteisiä possoja kotiovelleni kuljetettuna, meren pohjasta nostettujen hylkyjen tammiparruista tehtyjä koriste-esineitä ja liput elokuvafestivaalien VIP-paikalle. Possoja, ilman muuta! Ja lopuksi klikkaan itseni omavero-palveluun ja kirjaan lahjoitukseni verovähennyksiin.

Ei, tämä ei ikävä kyllä ole mahdollista Suomessa – ainakaan vielä. Mutta Japanissa tämänkaltainen kotiseutulahjoitusjärjestelmä (furusato noozei) on toiminut jo vuodesta 2008 lähtien. Ainutlaatuisesta alueiden tasapuolista kehitystä tukevasta järjestelmästä on juuri valmistunut tutkimus, jossa tarkastellaan kotiseutulahjoituksia digitaalisten alustaekosysteemien näkökulmasta. Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) rahoittaman Digitaalisen alustatalouden toimintaperiaatteet ja kuntien elinvoimapolitiikka -hankkeen tutkijaryhmään kuuluivat Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa vanhempi tutkija Toni Ryynänen, tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläinen ja tutkija Ryo Umeda.

”Kotiseutulahjoitusjärjestelmän myötä japanilaisten tietoisuus maaseudusta ja pienistä kunnista on kasvanut ja kiinnostus maaseutumatkailuun on lisääntynyt. Tietoisuus lisää kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutuksen tiiviyttä – ja sen vaikutus paikalliseen elinvoimaan voi olla paljon suurempi kuin yksittäisten lahjoitusten”, tiivistää Hyyryläinen lahjoitusjärjestelmän merkityksen.

Hirosakin linna-alue on yksi lahjoituskohde

Neljä miljoonaa lahjoittajaa, neljä miljardia euroa

Kotiseutulahjoitusjärjestelmä sai alkunsa Suomessakin tutusta haasteesta: väestö valui kaupunkeihin ja muiden alueiden elinvoima heikkeni. Trendin kääntämiseksi lähdettiin hakemaan ratkaisua, ja yhden maakuntajohtajan aloitteesta idea sai julkisuutta. Shinzo Aben johtama Liberaalidemokraattinen puolue alkoi ajaa asiaa ja järjestelmää lähdettiin käynnistämään.

”Tällainen edellyttää systeemitason muutosta. Ei Japanissa olisi päästy eteenpäin, jos joku yksittäinen kunta olisi lähtenyt tällaista yrittämään. Mutta kun valtio tuki järjestelmää ja siihen saatiin mukaan lähes kaikki kunnat, saavutettiin kriittinen massa, joka houkutteli myös yrityksiä ja kansalaisia”, alustatalouteen erikoistunut Toni Ryynänen sanoo.

Nyt kotiseutulahjoitusjärjestelmässä ovat mukana lähes kaikkien kuntien, maakuntien ja valtion lisäksi noin 30 yksityisen sektorin alustatalouden yritystä ja lukemattomasti vastalahjoja tarjoavia yrityksiä. Yksittäisiä lahjoittajia oli vuonna 2018 neljä miljoonaa ja he lahjoittivat kuntien käynnistämiin hankkeisiin vuodessa yhteensä neljä miljardia euroa.

Lahjoitusten käyttökohteita on kirjava joukko: ympäristönsuojelua, kulttuuriperinnön vaalimista, matkailua, maahanmuuttajien kotoutumista, elokuvafestivaaleja ja infrastruktuurin rakentamista. Lähes kaikkea, jolla voidaan ajatella vahvistettavan kunnan elinvoimaa.

”Viime vuosina runsaasti on tuettu myös luonnonkatastrofien – kuten maanjäristysten ja myrskyjen – aiheuttamien tuhojen korjaamista. Trendejä ovat myös esimerkiksi eläintensuojelu ja varhaiskasvatus”, tietää tutkimusryhmään kuuluva vieraileva tutkija Ryo Umeda.

Umedan mukaan lahjoittajien motiivit ovat moninaiset. Järjestelmän lähtökohtana on myönteisesti virittynyt kotiseututunne (furusato) ja siihen perustuva halu tukea joko omaa kotiseutua tai lahjoittajan muuten läheiseksi kokemaansa seutua. Lahjoituksen motiivina voi olla myös lahjoitusvaroin kehitettävä kohde, ei paikkakunta.

”Tutkimamme Higashikawan kunta on onnistunut luomaan suuren ja tiiviin lahjoittajien fanijoukon, joka tulee eri puolilta Japania. Osa heistä on vieraillutkin kunnassa useamman kerran. Kotiseutulahjoitusjärjestelmä on onnistunut luomaan suhteen ihmisten ja kunnan välille”, Umeda sanoo.

Hirosakissa arvokkaimpia vastalahjahjoja ovat käsityönä tehdyt kaiuttimet

Kuntien välinen kilpailu luo arvoa

Japanissa tehtyjen kuluttajakyselyiden perusteella kotiseutulahjoitusjärjestelmän lahjoittajia ohjaa vahvasti myös se, mistä he saavat edullisia ja korkealaatuisia vastalahjoja. Vastalahjat ovat usein elintarvikkeita, mutta ne voivat olla myös palveluita, kuten matkailutuotteita. Koronavuoden aikana menestys ovat olleet myös paikallisesti tuotetut hengityssuojaimet ja desinfiointituotteet.

”Kunnat ja paikallisia vastalahjoja tuottavat yritykset joutuvat miettimään, millaiset tuotteet ovat kunnalle ominaisia ja sen profiiliin sopiva vastalahjoja”, Umeda sanoo.

Kun kunnat joutuvat kilpailemaan näkyvyydestä vastalahjamarkkinoilla, se innostaa kehittämään niitä paikallisten yritysten ja alustayritysten kanssa. Kotiseutulahjoitusjärjestelmä onkin vireyttänyt kuntien ja yritysten yhteistyötä innovaatioiden synnyttämiseksi.

”Kuntien pitää keksiä, mikä on meidän erikoisuutemme, miten teemme itsestämme kiinnostavan ja saamme elinkeinoja tuettua ja muuttajia sisään. Kun raha ja tavaravirrat kiertävät, se lisää arvoa. Järjestelmässä kaikki antavat jotakin, jotta saavat vastinetta. Osallistuminen on kannustavaa kaikille”, Toni Ryynänen sanoo.

”Arvonluonnin, taloudellisten kannustimien ja innovaatioiden kannalta japanilainen järjestelmä on täysin uudenlainen. On selkeät ja kasvavat luvut, jotka osoittavat, että kaikki mukana olevat ryhmät hyötyvät systeemistä”, Ryynänen toteaa.

Hirosakin erikoisuuksia ovat omenalajikkeet ja omenista tehdyt tuotteet

Samaa korostaa Torsti Hyyryläinen. Hänen mielestään kotiseutulahjoitusjärjestelmässä kaikki ovat voittajia. Kuluttajat voivat tukea haluamiaan kohteita ja kuntia sekä saavat verovähennysoikeuden ansiosta edullisia vastalahjoja. Kunnat saavat näkyvyyttä ja lahjoituksia päättämiinsä kohteisiin. Yritykset saavat tuotteilleen markkinoita, myyntiä ja tietoa kuluttajista. Alustayritykset saavat provisiota välitetyistä lahjoituksista. Valtio saa tehtyä aluepolitiikkaa yksinkertaisella byrokratialla ja pienellä määrällä julkista rahaa.

Unohdetaan kaksoiskuntalaisuus – alustatalous toimii paremmin

Mitä Japanin kotiseutulahjoitusjärjestelmästä voitaisiin oppia Suomessa? Torsti Hyyryläinen on varovainen tarjoamaan mallia sellaisenaan käyttöön, sillä minkään innovaation kopioiminen suoraan ei hänen mielestään ole järkevää. Suomessa on Japaniin verrattuna erilainen yhteiskuntajärjestelmä, verotus, lahjoituskulttuuri ja kuntien rooli.

”Voimme kuitenkin oppia sen, että digitalisuus on hyvä renki yleishyödyllisten tavoitteiden edistämisessä. Alustatalous voi toimia myös julkisella puolella sekä maaseudun ja kaupunkien tasapuolisen aluekehityksen välineenä. Meidän tulisi ottaa rohkeampi askel alustatalouden hyödyntämisessä kunta- ja aluekehittämisessä”, Hyyryläinen sanoo.

Hyyryläinen oli mukana edellisellä hallituskaudella istuneessa työryhmässä, jossa pohdittiin kaksoiskuntalaisuutta ratkaisuksi monipaikkaisuuden haasteeseen. Hänen mukaansa kaksoiskuntalaisuudessa on niin isoja ongelmia, että se kannattaisi jo unohtaa ja katsoa eteenpäin.

”Kaksoiskuntalaisuuteen ei ole esitetty toimivaa mallia eikä sitä ole kokeiltu missään. Parempi ratkaisu monipaikkaisuuteen voisi olla hyödyntää Japanin tapaan alustataloutta. Irrotetaan monipaikkaisuus oikeudellisesti määrittelystä ’kotikunnasta’ ja nostetaan se mentaaliselle tasolle ja markkinoiden piiriin. Näin vaikutukset kuntien elinvoimaan voisivat olla yllättävän suuria”, Hyyryläinen uskoo.

Tutkimusraportti on julkaistu Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisut-sarjassa: https://kaks.fi/julkaisut/digitaaliset-alustaekosysteemit-ja-kuntien-elinvoima-tapaustutkimus-japanista/