Artikkelit

Paratiisi Paraisilla

Toimittaja Senja Larsen on asunut saaristomökissä Paraisilla heinäkuusta saakka. Koronapandemia on osoittanut, että myös haastavaa asiantuntijatyötä voi tehdä missä vain – vaikka jäiden saartamana. ”Emme palaa enää vanhaan normaaliin”, hän uskoo.

Teksti: Jarno Forssell | Kuvat: Senja Larsen

Senja Larsen antaa haastattelua saaristomökissä, sylissään kääpiövillakoira Nano. Koiranpentu on yksi syistä, miksi Senja Larsen on asunut ”Pandemiaparatiisiksi” kutsumassaan saaressa jo heinäkuusta lähtien. Ensin oli koronapandemia, jonka sulkutoimet San Franciscossa tekivät elämän siellä vaikeaksi. Sitten Helsingin-kodissa oli putkiremontti ja sen valmistuttua naapuri aloitti asuntonsa äänekkään remontin.

Ja lopulta tuli pentu.

”Elämä sen kanssa on täällä niin helppoa: tuuppaat vain karvapepun ulos. Helsingissä pitäisi kävellä kolme kerrosta ilman hissiä ja kaksi korttelia ennen puistoa. Sisäsiistiksi opetellessa ei muuta ennättäisi tehdäkään!”

Nanon ja sen emännän paratiisi sijaitsee Paraisilla ulko- ja sisäsaariston rajalla. Nyt jäiden tultua saareen kuljetaan potkukelkalla. Vielä helmikuun alussa, ennen Siperian pakkasia, Larsen ja hänen miehensä Mårten Mickos ajoivat alumiiniveneellään jäälauttojen keskellä, muutama untuvatakkikerros päällään.

”Kun veimme veneen huoltoon, kaveri sanoi, että siinä oli puhtain veneenpohja, jonka hän on koskaan nähnyt”, Larsen nauraa.

 Omana pomona oleminen vaatii muskelia

Senja Larsen on viestinnän ja median ammattilainen. Hän on toiminut mm. Finnairin viestintäpäällikkönä, viestintäkonsulttina ja Keskuskauppakamarin viestintäjohtajana. Vuonna 2014 hän aloitti Kauppalehden Piilaakson-kirjeenvaihtajana San Franciscossa. Viime keväänä hän alkoi kirjoittaa Helsingin Sanomiin samoista aihepiireistä.

”Koen olevani teknologiaan ja Piilaakson aiheisiin keskittynyt toimittaja. Mutta onhan se selvää, että jos näen täällä jonkun kiinnostavan aiheen, niin tartun myös siihen”.

Kirjeenvaihtajan ja freelance-toimittajan työ on tyypillisesti itsenäistä etätyötä, joten työn suhteen Larsenilla ei ole ollut vaikeuksia sopeutua pandemian rajoituksiin. Työ on ollut hänelle pitkään aika- ja paikkariippumatonta.

”Etätyössä työn pystyy jaksottamaan mielekkäällä tavalla. Se vapauttaa ja lisää hyvinvointia. Tärkeää on löytää itselle sopiva rytmi työn tekemiseen. Kun on riittävän vanha, kestää omana pomonaan olemisen. Se, että saat jotakin aikaa, vaatii henkistä muskelia. Ennen kuin se muskeli on kehittynyt, voi olla vaikeaa johtaa itseään”, Senja Larsen pohtii.

”Korona on opettanut, että myös haastavaa asiantuntijatyötä voi tehdä missä vain. Ei se varmasti kaupungistumista lopeta, mutta muuttaa se ihmisten elämää. Emme palaa enää vanhaan normaaliin.”

Luonnon valoteatteri viihdyttää

Larsenin työpäivä alkaa 12 minuutin HIIT-treenillä, 20 minuutin joogalla ja avantouinnilla. Aamupuuron jälkeen hän tekee töitä, ulkoilee valoisan aikana ja jatkaa illemmalla töiden parissa. Vaikka mökillä on käytössä hyvin toimivat tietoliikenneyhteydet, hän ei kaipaa illalla suoratoistopalveluita.

”Koiranpentu on tuhat kertaa parempaa viihdettä kuin Netflix. Ja onhan tuossa silmien edessä luonnon valoteatteri. Synkimmässäkin joulukuussa luonto oli aivan uskomattoman hieno. Se on voimauttavaa.”

Elämä saaressa voi silti joskus olla yksinäistä. Senja Larsenin puoliso asuu ja työskentelee pääsääntöisesti San Franciscossa ja voi olla poissa viikkojakin. Puhekaverit ovat onneksi yhtä lähellä kuin tietokone, ja Larsen sanookin tapaavansa enemmän ihmisiä online kuin koskaan aikaisemmin.

”Meillä on esimerkiksi viikoittainen zoom-yhteys Piilaakson suomalaisten kanssa. Kuuntelemme toistemme valmistelemia esityksiä, pääkonsuli Stefan Lindströmin poliittisen katsauksen ja tietoturva-asiantuntija Harri Hurstin raportin  ja jatkamme juttua. Yhtäkkiä siinä voi vierähtää kolmekin tuntia.”

San Franciscosta Larsen kaipaa iloisten ihmisten energiaa, kohtaamisia ja juttelua. Sitä voidaan pitää pinnallisena, mutta sitä se ei hänen mielestään ole. Myönteisyys ja hymy on tarttuvaa.

”Minulla on nälkä istua kavereiden kanssa, juoda viiniä ja puhua pehmeitä. Sitä kaipaan, mutta en mitään massatilaisuuksia.”

Kakkosasunnot suomalaista luksusta

Pandemiaparatiisin mökki on rakennettu pari vuotta sitten kesäkäyttöön, mutta sitä voi käyttää myös talvella. Sähköt saaressa on ollut jo pitkään, sillä isossa saaressa on aikanaan ollut seitsemän maataloa. Myös tietoliikenneyhteydet toimivat – paremmin kuin San Franciscon keskustassa. Kesäkaudella yhteysaluksella saa ostokset perille asti ja talvellakin ne tulevat tarvittaessa kyläkaupan kuljetuksella lähimmälle laiturille. Ja tuoretta kalaakin nousee jään alle viritetyillä verkoilla.

”Täällä on ihan fantastista, en varmaan lähde ikinä pois! Kakkosasunnot ovat suomalaista luksusta, vaikka niitä ei aina ymmärretäkään sellaiseksi”, Larsen sanoo.

Ei elämä jäiden keskellä saaressa ihan ongelmatonta ole. Kun mökin vessan septitankki täyttyi marraskuussa, tyhjentäjä sanoi, että pääsee seuraavan kerran paikalle huhtikuussa kun jäät ovat lähteneet. No, onneksi suomalaiselle kelpaa myös huussi.

Kelirikkoa odotellessa Senja Larsen roudasi mökille ruokatarvikkeita kuuden viikon tarpeiksi. Lopulta kelirikko kesti vain neljä päivää ennen kuin jäät kantoivat kävellä. Mutta keväällä kelirikko tulee taas, ja varastossa on hyvä olla hätävaraa.

”Näiden kuukausien yksi opetus on ollut, kuinka sopeutuvainen ihminen on. Kaupungissa ruokakauppa on samassa korttelissa, mutta täällä olen oppinut skannaamaan koko ajan, mikä on ehkä loppumassa ja suunnitella, mitä ruokaa tekee seuraavina päivinä. Ei ole varaa impulsiivisuudelle, mutta kun suunnittelet hyvin, elämä on vaivattomampaa.”

Mies vastaan jäälautta -video levisi viraaliksi

Tammikuun viimeisenä päivänä Senja Larsen jakoi sosiaalisen median kanavissaan videon, jonka hän oli kuvannut drone-kamerallaan. Siinä hänen puolisonsa puski soutuveneellä saaren rantaa lähestyvää tuhannen neliön jäälauttaa ja sai sen työnnettyä lopulta kauemmas. Ensin video levisi sosiaalisessa mediassa, sitten Suomen mediassa ja lopulta se ylitti uutiskynnyksen myös kansainvälisessä mediassa ABC Newsiä ja Der Spiegeliä myöten. Helmikuun puolivälissä videota oli katsottu satoja tuhansia kertoja.

”Kun maailma on ollut jäätyneenä koronaan, suomalainen eksotiikka ilmeisesti kiinnostaa maailmalla. Vaikka soutuvene ja jää ovat meille tavallista, muille niiden yhdistelmä voi olla jotakin mieletöntä.”

Videon seurauksena Senja Larsenia on haastateltu Spiegeliin ja espanjalaiseen Cuatroon, kutsuttu puhujaksi kansainväliseen seminaariin ja pyydetty kanadalaisen koulun virtuaaliseksi vieraaksi.

”Video on hyvä esimerkki siitä, että ei pidä yrittää liikaa. Tuollaista näkyvyyttä ei olisi saanut millään rahalla tai isollakaan tiimillä.”

Larsen on kuvannut dronella omaksi iloksi jo neljä vuotta. Jäälautta-videon jälkeen hän on julkaissut kaksi muuta videota Pandemiaparatiisista, ja kaksi on työn alla. Toisessa viritetään kalastusverkkoa jään alle ja toisessa paikalliset asukkaat murtavat jäätä muoviveneellä.

”Ne tulevat heti, kun ennätän ne editoida. Työt haittaavat harrastamista”, Larsen harmittelee.