Blogit

Maahanmuuttajat kotoutuvat paremmin maaseudulla

Suhtautumissa maahanmuuttoon on eroja kaupunkien ja maaseutumaisten kuntien välillä. ”Syitä löytyy niin kuntien taloustilanteesta kuin ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta”, kirjoittaa politiikan tutkija Ilona Lahdelma.

Kiihtyvä kaupungistuminen ja maahanmuuton kasvu tapahtuivat Euroopassa samaan aikaan. On ollut monen tekijän summa, että maahanmuutto on kohdistunut lähinnä kaupunkeihin. Yhtäältä kyse on tarjonnasta maahanmuuton alkaessa: missä on ollut tarjolla edullisia asuntoja ja työpaikkoja. Maahanmuuttajat ovat saaneet töitä varsinkin palvelu- ja tuotantoalalla, jotka ovat olleet perinteisesti hyvin kaupunkimaisia aloja.

Toisaalta maahanmuuttajien keskittymiin vaikuttaa kysyntä: jos jollakin alueella oli jo maahanmuuttajia, toisten samanlaisen taustan omaavien maahanmuuttajien saapuminen oli helpompaa ja houkuttelevampaa. Kaupungit ovatkin perinteisesti olleet maahanmuuttajien vastaanottajia kaikkialla Euroopassa.

Kaupunkien anonyymi kulttuuri, talouskriisien tuoma työttömyys ja hyvin etnisesti eriytyneet asuinalueet ovat kuitenkin vaikuttaneet siihen, että kaupungeissa maahanmuuttajien on yhä vaikeampaa saada töitä ja integroitua kantaväestöön. Koska maahanmuuttajien läsnäolo kaupungeissa on maahanmuuttajan oman päätöksen ja vallitsevien olosuhteiden summa, on vaikeata mitata, olisiko maahanmuuttajilla paremmat olosuhteet jossakin muualla kuin kaupungeissa.

Tuki turvapaikanhakijoiden kotouttamiseen lisääntyi maaseudulla

Vuoden 2015 pakolaiskriisi teki mahdolliseksi tutkia, miten erilaisen taustan omaavat ihmisryhmät integroituivat erilaisiin asuinolosuhteisiin. Turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia piti silloin avata nopeasti ja ennakoimattomasti, ja moni paikkakunta, jolla oli aiemmin hyvin vähän kokemusta maahanmuutosta, huomasi yhtäkkiä majoittavansa syyrialaisia ja irakilaisia turvapaikanhakijoita.

Väitöskirjassani hyödynsin tätä asetelmaa, jossa oli kuntia, jotka olivat majoittaneet turvapaikanhakijoita ennen ja jälkeen vuotta 2015 ja kuntia, jotka eivät heitä majoittaneet. Tutkimuksessani mittasin kunnan päättäjien ja asukkaiden reaktioita vuoden 2015 tapahtumiin.

Tutkin maalaismaisten kuntien äänestyskäyttäytymisen kehitystä vuoden 2015 kokemusten jälkeen ja löysin mielenkiintoisen trendin. Ylen vuoden 2012 ja 2017 kuntavaalikoneiden analyysi osoitti, että ehdokkaiden tuki oman kunnan vapaaehtoiseen turvapaikanhakijoiden kotouttamiseen kasvoi, ja että tätä hanketta tukevat ehdokkaat myös menestyivät vaaleissa. Moni pieni paikkakunta onkin tämän seurauksena vapaaehtoisesti tarjonnut valtiolle pakolaisten kuntapaikkoja.

Asukkaita kuntiin ja työvoimaa alkutuotantoon

Kaupunkimaisissa kunnissa kehitys on ollut toinen. Siellä vuoden 2015 kokemukset vähensivät tukea turvapaikanhakijoiden vastaanotolle, ja sitä vastustavat ehdokkaat menestyivät myös uurnilla.

Mikä selittää tätä kaupunki-maaseutu -jakolinjaa? Syitä löytyy niin kuntien taloustilanteesta kuin ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta.

Maaseutukuntien asukkaat ja päättäjät näkivät turvapaikanhakijoissa tervetulleita uusia asukkaita ja työntekijöitä. Monissa turvapaikanhakijoita majoittaneissa maaseutumaisissa kunnissa on alkutuotannon ja teollisuuden aloja, jotka kärsivät työvoimapulasta ja paikalliset yrittäjät värväsivät työvoimaa vastaanottokeskuksesta.

Pienillä paikkakunnilla myös tutustuttiin turvapaikanhakijoihin aivan eri tavalla kuin kaupungeissa. Harvaanasutuilla alueilla kyselyyn vastanneet kertoivat suuremmasta ja merkityksellisemmästä vuorovaikutuksesta turvapaikanhakijoiden kanssa kuin kaupungeissa.

Kyläyhteisön vuorovaikutus auttaa kotoutumisessa

Kaupungit ovat perinteisesti tarjonneet maahanmuuttajille parhaimmat edellytykset integroitua yhteiskuntaan. Nyt on kuitenkin saattanut tulla maaseudun vuoro. Maaseudulla on pula asukkaista ja halukkaille tekijöille on työtä tarjolla. Yksikin lapsiperhe voi vaikuttaa kyläkoulun säilymiseen. Välittävä ja vuorovaikutuksellinen kyläyhteisö tarjoaa myös kaupunkia paremmat olosuhteet kotoutumisen kannalta oleellisen kielitaidon kehittymiseen ja kulttuurilliseen sopeutumiseen.

Ilona Lahdelma

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja toimii tutkijana Madridin Carlos III-yliopistossa.