Korona korostaa maaseutua kuntien strategiatyössä

Koronapandemia on merkinnyt paikkasidonnaisuuden vähenemistä työelämässä. Vaikka kaupungit, pääkaupunkiseutu etunenässä, eivät vetovoimaansa paljoa menettäisikään, on etätyö mahdollistanut uudenlaisen elämäntavan kokeilun, joka ravistelee kaupunkien ja maaseudun välistä asetelmaa.

Voi ajatella, että korona-aika on tarjonnut kunnille väläyksen tulevaisuudesta. Maaseutukuntien osalta mahdollisuudet ovat tulleet entistä näkyvimmiksi. Monipaikkaisuus ja paikkariippumaton työ yhdistettynä maaseudun tarjoamaan rauhaan, väljyyteen ja turvallisuuteen on yhä useamman valinta. Miten maaseudun kiinnostavuutta asumisen ja elämisen paikkana voitaisiin hyödyntää kuntien strategisessa kehittämisessä?

Eväitä strategiaan läheltä

Ensi syksynä monessa kunnassa käynnistetään strategian päivitystyö. Nykyinen kuntalaki velvoittaa kuntia laatimaan strategian ja tarkistamaan sen valtuustokausittain. Strategialla on siten kunnan kehittämisessä ainakin periaatteessa iso rooli.

Kesän kuntavaaleissa valittavat päättäjät ovat uudenlaisen haasteen edessä: miten maaseudun kiinnostavuutta osattaisiin hyödyntää niin, että se toisi kuntaan uusia, tyytyväisiä asukkaita? Millaisia strategisia tekoja se kunnassa edellyttää?  

Maaseudun puolestapuhuja, Kuhmon kaupunginjohtaja Tytti Määttä korostaa Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistussa kolumnissaan kunnan tarjoamien etätyötilojen merkitystä. Ne tarjoavat puitteet paitsi sujuvalle työnteolle myös monialaiselle kohtaamiselle ja uudenlaiselle yhteisöllisyydelle kunnan alueella. 

Tämänkaltaiset teot ovat tärkeitä, jotta paikkariippumattoman työn potentiaali saadaan esiin. Maaseudun kiinnostavuus asumisen ja työnteon paikkana johdattaa kuitenkin pohtimaan kunnan maaseutualueiden kehittämistä laajemmin. Kuinka hyvin maaseutualueet ja niiden paikalliset kehittäjät kunnissa tunnetaan? Osataanko esimerkiksi kylissä tehtävää kehittämistyötä nivoa osaksi kunnan strategiatyötä ja hyödyntää sitä vaikkapa kunnan markkinoinnissa?

LEADER-yhteisöaloite on toiminut keskeisenä maaseudun ja kylien kehittämisvälineenä kunnissa koko EU-jäsenyyden ajan. Silti viime vuonna toteutetussa LEADER-yhteisöaloitteen arvioinnissa kuntapäättäjien tietämys paikallisten toimintaryhmien työstä todettiin edelleen varsin puutteelliseksi. Kylätasolla kehittäminen on kiinnittynyt vahvasti asukkaiden omaan aktiivisuuteen ja toimintaa leimaa usein epäpoliittisuus. Hieman kärjistäen sanoen, kuntien maaseutua on tähän saakka kehittänyt kaksi erilaista, osin toisiaan väistävää tai jopa toisistaan tietämätöntä tahoa, kunnat ja paikalliset toimintaryhmät.

Kuntakeskuksen ja maaseudun kehittämistä rinnakkain

Monessa maaseudun kunnassa etsitään kuumeisesti keinoja, joilla pystyttäisiin estämään kuntakeskuksen hiipuminen tai ainakin hallitusti hidastamaan sitä. Haaste voi olla erityisen suuri niissä kunnissa, joissa on hallinnollisen keskuksen lisäksi myös muita taajama-alueita. Alueellisen kehittämisen haasteet ovat siirtyneet kuntien väliltä myös kuntien sisäisiksi.

Näin kuntavaalien aikaan on kiinnostavaa seurata, missä määrin maaseutualueet saavat tilaa kunnan tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa vai keskittyvätkö puheet lähinnä kuntakeskuksen elinvoiman edistämiseen. Jos lukee Kuntaliiton ennakointiraporttia koronapandemian vaikutuksista kuntiin, kannattaa maaseutukuntien strategioihin panostaa nyt rohkeasti. Maaseutukuntien osalta raportissa todetaan:

”Työn paikkariippumattomuus tarjoaa pienille kunnille valtavia mahdollisuuksia ja laittaa elinkeino- ja vetovoimaohjelmat uusiksi. Yhä useampi työ hoituu etänä, ja korona on myllännyt arvomaailman uusiksi. Kotiseudut alkavat kiinnostaa monia paluumuuttomielessä […] asuminen on halvempaa, ihmisjoukot kaukana, luonto lähellä, ja aikaa säästyy matkustamisesta oleelliseen. ”

Mikäli Kuntaliiton ennakointityö osuu oikeaan, on maaseutukuntien kehittämisessä perusteita koko kuntaan ulottuvalle strategialle.  

Ella Mustakangas

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa ja kainuulainen maitotilayrittäjä.