Artikkelit
Kaksoisidentiteetti tasoittaa näkemyksiä kaupungistumiseen
Teksti: Jarno Forssell
Joka kolmas suomalainen kokee olevansa identiteetiltään sekä kaupunkilainen että maalainen. Valtaosa uskoo kaupungistumisen etenevän, mutta kannattaa nykyistä tasapainoisempaa alueiden ja maaseudun kehittämistä. HybridiSuomen neuvonantajat Karina Jutila ja Pekka Sauri kommentoivat kyselyn tuloksia.
Kaksi kolmesta suomalaisesta uskoo kaupungistumiskehityksen jatkuvan väistämättä, mutta vain kolmannes pitää sitä toivottavana. Tämä käy ilmi HybridiSuomi-kansalaiskyselyssä, jossa selvitettiin kansalaisten näkemyksiä identiteetistä, monipaikkaisuudesta ja koronapandemian vaikutuksista etätyöhön ja arkeen.
Vahvimmin kaupungistumiseen uskovat alle 25-vuotiaat ja Etelä-Suomessa asuvat vastaajat, joista yli 70 % pitää sitä väistämättömänä kehityksenä. Epäilevimpiä ovat 45-54 vuotiaat sekä Pohjois-Suomessa asuvat, mutta heistäkin valtaosa, yli 60 %, uskoo kaupungistumisen etenemiseen.
”Koulutetut suomalaiset näkevät tilastoista ja tutkimuksista kaupungistumisen trendin, eivätkä sitä kiistä. Monilla on kuitenkin hybridi-identiteetti, joka sisältää sekä urbaanin että luonnonläheisen elementin. Se vaikuttaa suhtautumiseen kaupungistumisen toivottavuuteen”, sanoo filosofian tohtori Pekka Sauri, joka on toiminut mm. Helsingin apulaiskaupunginjohtajana ja organisaatioviestinnän työelämäprofessorina.
HybridiSuomi-kyselyn vastaajista 59 % on sitä mieltä, että kaupungistumisen jatkuminen ei ole toivottavaa. Kriittisimpiä ovat 55-64-vuotiaat sekä Itä- ja Pohjois-Suomessa asuvat. Myönteisimmin kaupungistumiseen suhtautuvat nuorimmat ikäluokat, mutta alle 25-vuotiaistakin puolet eivät pidä kaupungistumisen jatkumista Suomessa toivottavana.
”Kaupungistumiseen liittyvät asumisen korkea hinta, kasvava julkisten palvelujen tarve ja liikenneruuhkat hankaloittavat ihmisten arkea. Voimakkaalla ja nopealla kaupungistumisella on negatiivisia vaikutuksia myös kaupungeissa asuville”, kommentoi tulosta tutkimuslaitos e2 Tutkimuksen johtaja, yhteiskuntatieteiden tohtori Karina Jutila.
Vastakkainasettelu on historiaa
Enemmistö suomalaisista, 79 %, uskoo että kaupungistumiskehityksen rinnalla on mahdollista kehittää nykyistä tasapainoisemmin myös alueita ja maaseutua. Näin uskovat erityisesti vanhemmat ikäluokat, mutta alle 25-vuotiaistakin jopa kaksi kolmesta on tätä mieltä. Naiset (82 %) uskovat tasapainoisemman kehityksen mahdollisuuksiin hieman miehiä (76 %) useammin.
Pekka Sauri pitää tasapainoisen kehityksen suurta kannatusta tunteenomaisena vastauksena – samanlaisena kuin sitä, että ”koko Suomi tulisi pitää asuttuna”.
”Eri asia on miettiä, mitä se käytännössä tarkoittaisi: rahan jakoa kaupungeista maaseudulle ja valtion työpaikkojen perustamista maaseudulle, sikäli kun siellä ei ole markkinatalouden tarjoamia työpaikkoja”, Sauri pohtii.
Karina Jutila uskoo, että tulosta selittää moni tekijä, esimerkiksi suku- tai perhetausta, joka monella kaupunkilaisellakin on maaseudulta. Toisaalta yleinen mielikuva Suomesta sisältää erilaisia alueita, toimeentulomalleja, luontoa ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia.
”Tunnistamme, että esimerkiksi metsä- ja metalliteollisuuden yrityksiä on eri puolilla maata, ja niitä varten pitää olla perusinfrastruktuuri ja osaavia työntekijöitä. Omasta elämäntilanteestaan riippumatta monet haluavat nähdä elinvoimaisuutta eri puolella Suomea”, Jutila uskoo.
Jutilan mukaan vastaus osoittaa, että maaseutu-kaupunki -vastakkainasettelu ei ole kovin merkittävä kansalaisia jakavana kysymyksenä. Jakoa on kuitenkin ruokittu ja käytetty poliittisena käyttövoimana, kuten monia muitakin jakolinjoja.
Maallemuutto kiinnostaa nuoria
Suomalaisten toiveet asuinpaikasta ”jos työt, perhe ja elämäntilanne sen mahdollistaisivat” jakautuvat melko tasaisesti erilaisten elinympäristöjen välillä. Maaseudun haja-asutusalueella asuu vain kymmenen prosenttia vastaajista, mutta siellä haluaisi asua 19 prosenttia. Puolet alle 25-vuotiasta vastaajista oli vähintään harkinnut maalle muuttamista korona-aikana avautuneiden ja konkretisoituneiden etätyömahdollisuuksien vuoksi.
”Nuoret voivat vastata elämäntilanteensa vuoksi riippumattomasti. Heille on periaatteessa kaikki mahdollista. Monilla heistä on avoin utelias suhtautuminen elämään: vaikka he olisivat syntyneet ja asuneet kaupungissa, he voisivat asua myös maaseudulla. Toinen asia on, mikä lopulta painaa valinnoissa ja realisoituu elämässä”, sanoo Karina Jutila.
Pekka Sauri uskoo, että nuorten muuttohalukkuuden takana on digitalisaatio ja viestintäteknologian kehittyminen. Se mahdollistaa samankaltaisen elämysmaailman riippumatta siitä, missä on fyysisesti.
”Kulttuurinen vastakkainasettelu on vähentynyt suurelta osin sen vuoksi, että kaikilla on älylaitteiden avulla pääsy samaan sisältöön, mitä maailmalta löytyy. Vaikka arkinen fyysinen ympäristö on erilainen kaupunki- ja maaseutuympäristössä, mobiiliteknologia mahdollistaa työnteon, viestinnän ja viihtymisen paikasta riippumatta. Kaikki pääsevät Googleen”, Sauri kuvaa.
Identiteetin perusta muuttuu
Reilulla kolmanneksella (35 %) suomalaisista on kaksoisidentiteetti, joka on yhdistelmä maalaista ja kaupunkilaista. Pelkän maalaisidentiteetin kokee omaavansa 21 % suomalaisista ja pelkkä kaupunkilaisidentiteetti on 40 prosentilla. Kaupunkilainen identiteetti löytyy useimmin nuorilta ja Etelä-Suomessa asuvilta. Maalaisidentiteetti on tasaisesti noin joka viidennellä ikäryhmästä riippumatta. Eniten maalaisiksi itsensä kokevia on Itä-Suomessa. Hybridi-identiteetti on yleisin yli 65-vuotiailla, pohjoissuomalaisilla ja naisilla.
Psykologiasta väitellyt Pekka Sauri uskoo, että tulevaisuudessa kaksoisidentiteetin psyykkinen pohja muuttuu. Vanhimmat ikäluokat ovat saattaneet syntyä maaseudulla, jossa he ovat saaneet lapsuutensa merkittävät kokemukset. Kaupungissa he ovat ”siirtolaisina”.
”Nuorimpien kokemukset puolestaan ovat yhä enemmän kaupungissa koettuja, ja heillä maaseudun merkitys tulee muuta kautta, useimmilla kesämökin kautta. Kakkosasuntojen varustelutason noustessa kontrasti maaseutu- ja kaupunkielämän välillä on kaventunut. Sama näkyy ihmisten identiteettiajattelussa. Työ tai identiteetti ei ole sidottu paikkaan. Ne kulkevat mukana siinä kuin läppärikin.”
HybridiSuomi-kansalaiskysely
Tutkimuksen suunnitteli ja analysoi viestintätoimisto Pohjoisranta BCW. Kysely toteutettiin Cintin verkkopaneelissa joulukuussa 2020 ja siihen vastasi 1 000 suomalaista. Otos on iältään, sukupuoleltaan ja alueellisesti väestöä edustava.
–––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
Sekä-että -identiteetti vahvistuu nuorissa
HybridiSuomen neuvonantaja Jani Halme uskoo monipaikkaisen elämän olevan pienille kunnille mahdollisuus. ”Niillä on paljon voitettavana tässä pelissä”.
Median moniottelija ja Toinen PHD:n luova johtaja Jani Halme ei ylläty HybridiSuomi-kyselyn tuloksesta, jonka mukaan suuri osa suomalaisista suhtautuu kriittisesti kaupungistumiseen. Hänen mielestään kaupungistumista brändätään ”punavuorelaisena elämänä, jossa on kahviloita ja muita lähellä olevia palveluita”. Moni näkee kuitenkin kaupungistumisen kääntöpuolen: pellolle gryndattuja kerrostaloalueita huonojen palveluiden äärellä. ”Sitä ei pidetä kovin hyvänä vaihtokauppana”, Halme sanoo.
Helsingin Käpylässä ja Etelä-Karjalan Parikkalassa asuva Halmeen mukaan kaupungeissa on hienoja asioita eikä hän innostu downshifting-narratiivista, jossa maaseudulta etsitään ”aitoa ja rauhallista elämää”. Hänen mielestään kaikissa Suomen kaupungeissakin eletään rauhallista ja luonnonläheistä elämää verrattuna maailman tai edes Euroopan isoihin metropoleihin.
”En tiedä, ketä kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelun vaaliminen hyödyttää”, Halme pohtii.
Identiteettinä sekä-että
Reilu kolmannes suomalaisista kokee omaavansa kaksoisidentiteetin: olemme ”citymaalaisia” tai ”landekaupunkilaisia”. Jani Halme tunnistaa itsessäänkin kaksoisidentiteetin.
”Identiteetti voi olla monipaikkainen, vaikka sen elementtejä eivät olisikaan kaupunki ja maaseutu. Moni voi omata identiteetin, joka muodostuu vaikkapa synnyinpaikasta, opiskelupaikkakunnasta tai kaupunginosasta, jossa asuu. Identiteetti voi muuttua, vahvistua tai laimentua ajan myötä.”
Halmeen mukaan kaksoisidentiteetti ei katoa tai vähene vanhempien ikäluokkien myötä. Päinvastoin, hän ennustaa, että monipaikkaisuus ja sen myötä useammat identiteetit yleistyvät tulevaisuudessa.
”Liikkuminen on helppoa ja rakkaus, opiskelu, työ tai seikkailunhalu vievät nuoria eri paikkakunnille, jolloin ihmisille voi syntyä lukuisia identiteettejä. Nuorilla ovat kaikki mahdollisuudet avoimina, ja terveen itsetunnon omaaville kaikki käy – myös maalle muutto. Kyse ei ole enää joko-tai, vaan häpeilemättömästi sekä-että.”
Monipaikkaisuus on mahdollisuus kunnille
Koronapandemian myötä monipaikkainen työ on yleistynyt ja osa on tehnyt etätöitä myös muualta kuin vakinaiselta asuinpaikkakunnaltaan. Erityisen yleistä se on nuorten keskuudessa. Jani Halme uskoo, että ilmiö jää pysyväksi.
”Suomalaisten unelma on asua omakotitalossa järven rannalla, hyvien palveluiden äärellä ja vielä kohtuullisella hinnalla. Moni voi toteuttaa tällaisen unelman asumalla kahdessa paikassa.”
Kaksoiskuntalaisuudessa on perustuslaillisia haasteita, jotka liittyvät verotukseen ja poliittiseen päätöksentekoon. Halme tunnistaa monipaikkaisuuteen liittyvät haasteet esimerkiksi päivähoidon ja koulujen suhteen, mutta muistuttaa, että terveydenhoidossakin on malleja, jossa voi sairastaa muualla kuin kotikunnassa.
”Uskon, että tämän ongelman pystyisi ratkaisemaan, jos vakavasti yritetään. Se vaatii kunnilta vain uutta ajattelua.”
Markkinointiviestinnän ammattilaisena Halme kehottaa kuntien päättäjiä ajattelemaan uudelleen myös kuntamarkkinointia, joka tähtää suoraan pysyvään muuttoon. Hänen mukaansa kuntien tulisi rohkaista monipaikkaisia käymään useammin, vahvistaa heidän kaksoisidentiteettiään – ja sitä kautta mahdollisesti miettimään myös pysyvämpää asumista.
