Miehittämättömien kyläkauppojen kokeilut yleistyvät – tulevaisuudessa kyläkaupat voivat kuitenkin olla monipuolisia palvelukeskuksia

Kyläkauppojen määrä on vähentynyt viime vuosikymmeninä merkittävästi. Kyläkauppiaat etsivät nyt uusia ratkaisuja taloudellisen kannattavuuden parantamiseen, ja miehittämättömien kyläkauppojen kokeilut yleistyvät ympäri Suomen. Asiantuntijat eivät usko miehittämättömien kauppojen pelastavan suomalaista kyläkauppaperinnettä, sillä monipuoliset palvelut ja tunnearvo ovat monille jopa ruokaostoksia tärkeämpiä.

Suomalaisten kyläkauppojen määrä on vähentynyt Maa- ja metsätalousministeriön julkaisun mukaan parin vuosikymmenen aikana noin 500 myymälällä. Mutta kyläkauppa voi muuttua myös miehittämättömäksi, eli jopa vuorokauden ympäri palvelevaksi itsepalvelukaupaksi, jonne tunnistaudutaan pankkikortilla. Ruotsissa itsepalvelukyläkaupat ovat trendi ja niitä on jo muutama sata.

– Henkilökunnattomien kyläkauppojen mahdollisuudet on hyvä testata kyläkauppojen verkoston harventuessa maaseudulla. Perinteisesti kyläkaupan vetovoima kuitenkin perustuu hyvään henkilökohtaiseen palveluun, laajaan tuote- ja palveluvalikoimaan sekä muiden palveluiden vähyyteen alueella, kertoo Päivittäistavarakauppa ry:n johtaja Ilkka Nieminen.

– Vanhempaa kyläkaupparakennusta ei pienin kustannuksin muuteta miehittämättömäksi kaupaksi, vaikka siinä säästäisikin henkilökunnan kuluissa. Itsepalvelukauppa vaatii alkuinvestointeja ja itsekseen toimivaa tekniikkaa, kuten hyvät lukitus- ja maksujärjestelmät, huomauttaa MTK:n ruokamarkkina-asiantuntija Heidi Siivonen.

Siivosen mukaan itsepalvelukaupat eivät kuitenkaan ole mikään uusi ilmiö maalaismaisemassa.

–  Miehittämätöntä myyntiä on ollut maaseudulla jo pitkään, sillä esimerkiksi marja- ja perunakioskeja on ollut kanta- ja valtateiden varrella jo 70–80-luvulta lähtien. Kioskit on täydennetty aamulla ja illalla on nostettu pressut kioskin eteen, jatkaa Siivonen.

Tämän päivän miehittämättömille kyläkaupoille voisi Niemisen mukaan olla kysyntää erityisesti harvaanasutulla maaseudulla ja sellaisilla alueilla, joissa päivittäistavarakaupoissa asioidaan työmatkan yhteydessä taajamissa.

– Täydennysostoihin on aina tarvetta, eivätkä kaikki kaupunkien läheisyydessä asuvatkaan käy päivittäin taajamissa. Vastaavasti harvaanasutulla alueella itsepalvelukauppa voi säästää asiakkaalta pitkän ajomatkan, mitä alueella varmasti arvostettaisiin, Nieminen kertoo.

Monipuoliset palvelut ja tunnearvo ovat kyläkaupassa jopa ruokaostoksia tärkeämpää

Vaikka miehittämättömien kyläkauppojen kokeilut yleistyvät, monipuoliset palvelut ovat Siivosen mukaan kyläkauppojen menestymisen edellytys. Kyläkauppojen yhteydessä on usein esimerkiksi kahvilatoimintaa, Posti-automaatti ja polttoaine- tai kaasumyyntiä.

– Kyläkauppa on enemmän kuin tavaran noutopiste, sillä henkilökohtainen palvelu korostuu valikoiman kattaessa päivittäistavaran lisäksi muitakin tuotteita, kuten pienrautaa tai mökkeilyn tarpeita mölkkypeleistä onkivehkeisiin. Kyläkauppa kyläläisten ja vapaa-ajan asukkaiden kokoontumispaikkana ei ole automatisoitavissa, Nieminen toteaa.

MTK:n maaseutu- ja aluepolitiikan johtaja Simo Tiainen kertoo, että kyläkauppojen asiakaskunnan piirissä on vain 2,2 prosenttia kuluttajista. Koska kyläkaupat eivät voi kilpailla taloudellisessa kannattavuudessa suurten markettien kanssa, vetovoimatekijöitä on löydettävä poikkeuksellisistakin asioista.

– Osa kyläkauppojen vetovoimasta perustuu nostalgiaan. Kylän asukkaat ja mökkiläiset haluavat tyypillisesti näyttää kyläkauppaperinnettä lapsilleen tai verestää omia lapsuusmuistojaan, kertoo Siivonen.

Kyläkauppojen on muututtava ajan mukana

Tiainen korostaa, että nostalgiasta huolimatta kyläkaupoissa tarvitaan myös uudenlaista ajattelua ja innovaatioita:

– Teimme joitakin vuosia sitten MTK:n tulevaisuusasiakirjaa, jossa oli erilaisia tulevaisuusskenaarioita. Pohdimme, voisivatko esimerkiksi kauppadroonit olla tulevaisuutta, eli ostoskassi vietäisiinkin kyläkaupasta asiakkaalle droonilla.

Siivonen ei pidä ajatusta mahdottomana, vaan vertaa drooneja ilmassa kulkeviin Alepa-robotteihin. Hänen mukaansa kyläkaupat voisivat tulevaisuudessa olla pikemminkin monipalvelukeskuksia, ja kaupan yhteydessä voisi olla muun muassa pienempien terveysasemien palveluita, kuten kiertävä terveyspalvelu tai mahdollisuus verenpaineen mittaukseen.

– Maaseutu ja maaseudun ihmiset ovat joustavia ja mukautuvaisia, sillä he ottavat mielellään uusiakin palveluita kokeiltavaksi. Raha on tietenkin realismikysymys, mutta kehitystä on tapahtunut ennenkin, joten miksipä ei vastakin, Siivonen tiivistää.

Case-esimerkki: suoramyynnistä itsepalvelukaupaksi

MMM:n Maaseutuverkosto esitteli helmikuisessa webinaarissa itsepalvelukauppamallia. Yksi sellainen on Vöyrissä Pohjanmaalla maidontuottajaveljesten Niklas ja Jonas Östmanin edustama Gårds Smak, joka laajeni viime vuoden lopulla suoramyynnistä itsepalvelukaupaksi.

Webinaarissa kauppaa esitellyt Niklas Östman sanoi kiinnostuksen olleen heti suurta, kauppa kun sijaitsee hyvällä paikalla lähellä valtatietä ja on avoinna ympäri vuorokauden.

Itsepalvelukaupoissa törmää tyypillisesti paikallisten viljelijöiden tuotteisiin. Gårds Smak myy oman tilan ja tilameijerin lisäksi läheisten maatilojen tuotteita, mutta lisäksi kaupassa on tavallisia päivittäistavarakaupan tuotteita. Veljekset aloittivat kaupan noin 1000 eri tuotteella, mutta tavoite on 3000:ssa. Kaupan kassalla on toivelista, johon asiakkaat voivat lisätä toivomuksiaan. Alkuun otetaan muutaman kappaleen erä ja sitten seurataan, onko menekkiä.

Ruotsissa HonestBox-nimellä kulkevassa palvelukonseptissa jo yli 600 kauppaa on kasvattanut myyntiään itsepalvelumallilla (“Obemannade butiker”). HonestBoxia edustanut Magnus Berglund kertoi webinaarissa itsepalvelukaupan erityisjärjestelyjen kameroineen kaikkineen olevan varsin huokea investointi, 3000 ja 7000 euron välillä. Varkauksilta ei näissäkään kaupoissa vältytä, mutta hävikki ei ole sen suurempi kuin normikaupoissakaan eli 1,5–3 prosentin luokkaa.