Suomi on eurooppalaisittain tarkasteltuna maaseutumainen ja metsäinen maa, jonka lukuisat kunta- ja kyläkeskukset sekä kirkonkylät muodostavat omaperäisen harvaan asutun tilkkutäkkimäisen aluerakenteen. Tämä muodostaa pohjan myös alueyhteisöille, jotka edistävät kansalaisten osallistumista. Onko tämä ymmärretty riittävästi poliittisella tasolla? Useat asiantuntijat ovat ennustaneet, että eri toimijoiden panoksia yhdistävillä joustavilla sekamalleilla on keskeinen rooli alueellisen hyvinvoinnin tuottamisessa. Paikkaperustaisuus hallinnon…
