Maaseudulta uudistavaa paikallisenergiaa – monessa mielessä 

Maaseudun ja asutuskeskusten ihmisten välistä ymmärrystä edistävä Keskitien säätiö on Maaseutuparlamentin yksi keskeisistä taloudellisista tukijoista. Niinpä säätiö oli mukana myös Nurmeksessa 26.–28.9. järjestetyssä Maaseutuparlamentissa. 

Tälläkin kertaa panostukseemme oli selkeä peruste. Viime kerralla vuonna 2021 Kurikassa olimme mukana korostamalla laajakaistaverkoston merkitystä maaseudulle ja koko yhteiskunnalle. Nyt teemana oli ”Uudistavaa paikallisenergiaa”. Teema korosti paikallisyhteisöjen merkitystä kestävän, monimuotoisen sekä tasa-arvoisen tulevaisuuden rakentamisessa. Monitahoisuudessaan se liittyy monipuolisesti säätiön painopistealoihin kulttuurikysymyksistä lähtien.  

Pidämme eri saroilla maaseudun kehittämiseksi tehtävää työtä erittäin tärkeänä. Jos eri keinoin pystymme antamaan näille yhteisöille ja aktiiveille tukea ja luomaan innostusta, niin sitä varten me olemme olemassa.  

Jo Joensuu-Nurmes -kiskobussimatkan aikana yhteiskunnan kehittämisen preferenssit selvisivät. Pätkittäin toimivan 4G internetyhteyden kautta pystyin lukemaan uutisvirrasta Vantaan pikaraitiotien mittavasta rahoituksesta, kun täpötäydessä vaunussa paikalliset puhuivat viimeisenkin junayhteyden lopettamisuhasta. 

Maaseudun kehittäminen ei ole yhteiskunnan valtavirrassa edelleenkään, vaikka maailmankirjat ovat nyt aivan eri asennossa kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Maaseutu tarjoaa ratkaisuja moniin yhteiskunnallisiin – myös uusiin – kysymyksiin. Tähän keskusteluun osallistuminen antaa eväitä myös kaupunkien kehittämiselle, esimerkiksi energiakysymyksistä lähtien. 

Maaseudun ääni ei ole yksi ääni 

Maaseutu pitää sisällään tervettä monipuolisuutta, ja sen itseymmärryksen jalostaminen on arvokasta. Monessa Maaseutuparlamentin tilaisuudessa korostettiin maaseudun äänen kuulemista – mutta myös sitä, että se ääni ei ole yksi ääni. Kaupungeissa maaseutu saatetaan usein nähdä joko konservatiivisena monoliittina, tai sitten hippihenkisenä hörhöilynä ja ihmettelynä, miksei ne siellä maalla nyt osaa olla yhtä mieltä vaikkapa tuulivoimasta. Yleiseurooppalainen, mutta Suomessakin koettu populistipuolueiden kannatuksen kasvu selitetään syrjäalueiden asukkaiden tyhmyydeksi, ei vaikutusmahdollisuuksia menettäneiden väestönosien hätähuudoksi. 

Mutta mielipiteitä on monia. Sen tunnistaminen on avain kehitykseen. Tämän tosiasian nostamiseksi osaksi yhteiskunnallista keskustelua pitää olla kanavia. 

Maaseudun taloudellista hyvinvointia ajavien ja toisaalta kulttuuritahojen kombinaatio on kiinnostava ja uniikki aihe. Parlamentissa olikin kulttuuri vahvasti esillä. Kuulin siellä yllättävän tiedon, että Suomessa myydään teattereihin enemmän lippuja kuin jääkiekko-otteluihin. Tämä perustunee pitkälti siihen laaja-alaiseen tarjontaan, mikä on maakuntateattereidemme ja maaseudun kesäteattereiden varassa. 

Maaseudun monipuolinen, usein kansalaispohjalta nouseva kulttuuritarjonta onkin suuria yhteiskuntamme vahvuuksia, jota mielestäni tulisi nykyistä enemmän tukea. Ja kun kunnilla ei ole enää roolia sote-palvelujen tuottamisessa, niin mikä olisi parempi keino kunnille profiloitumiseen kuin kulttuuri!

Ei vihreän siirtymän resurssiperiferia! 

Maaseudun mahdollisuuksissa yhä tärkeämmäksi kysymykseksi on noussut uusiutuva energia. Sekin on säätiön toiminnassa esillä, esimerkiksi säätiön rahoittaman HybridiSuomi-hankkeen tuottamissa artikkeleissa. 

Maaseudun suurilukuinen energia- ja mineraalihankkeiden kirjo tuli Nurmeksessa esille mm. ”Mineraalit osana vihreää siirtymää” -keskustelutilaisuudessa. Siellä korostettiin, että maaseutua ei tule nähdä resurssiperiferiana, jonne vain mennään hyödyntämään uusiutuvia energialähteitä tai mineraaleja. Vihreä siirtymä ei myöskään käy perusteluksi kaikkeen. 

Maaseudun ääni pitäisi saada kuulumaan, mutta kuten yllä totesin, on maaseudulla monenlaisia kulttuurisesti rakentuneita alueita, joissa asuvien ihmisten arvot vaihtelevat. Siksi uusiutuvan energian kehittäjiltä odotetaan herkkyyttä tunnistaa hankealueiden ihmisten mielialoja sekä YVA-prosessien lisäksi muitakin tapoja kartoittaa niitä. Energiayhtiöiden tulisi myös ymmärtää, että tilanteessa, jossa yksi yhtiö kehittää, toinen rakentaa tuulivoimapuiston ja ehkä kolmas myy sitten aikanaan sieltä sähköä, voi kylien asukkailla olla vaikeuksia hahmottaa, kuka tästä kokonaisuudesta vastaa.  

Suomen suurimmaksi ideafestivaaliksi kutsuttu Maaseutuparlamentti järjestettiin nyt kolmatta kertaa ja se kokosi puolentuhatta maaseudun kehittäjää Leader-hankeaktiiveista ELY-viranomaisiin ja Maaseudun Sivistysliiton verkostojen edustajiin. Parlamentin anti koottiin lopussa yhteen julkilausumaksi, joka vahvistetaan Maaseutupolitiikan neuvostossa 30.10.: https://www.maaseutuparlamentti.fi/info/julkilausuma 

Kirjoittaja:
Hannu Kallio,
Keskitien säätiön asiamies