Suomen EU-politiikkaan vaaditaan jatkossa terävämpi ote ja parempi ajoitus

Julkishallinto ennen, nyt ja tulevaisuudessa -blogisarja on kuuden julkaisun kokonaisuus julkishallinnon kehitystarpeista muuttuvassa yhteiskunnassa. Blogisarjan kirjoittajat Raimo Ikonen, Timo Kietäväinen, Markku Lehto ja Rauno Lämsä ovat kukin tehneet vuosikymmenien uran julkishallinnon parissa ja jättävät nyt omat terveisensä viestikapulaan seuraaville tekijöille. Blogisarja avaa näkökulmia Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKSin julkaisuun: ”Rakenteet kuntoon – ehdotuksia julkisen hallinnon remonttiin”.

Keskustelut EU:n komission esityksestä luonnon ennallistamisasetukseksi, solidaarisuusrahastosta ja valtiontukisäännöksistä osoittavat Suomen EU-politiikan vaikuttamisen nykytilan. On selvä tarve uudistaa ja tehostaa useita vaikuttamisen osa-alueita. Tutkijaprofessoreiden viisauksilla ei pärjätä.

Luonnon ennallistamisasetus on esimerkki, miten Suomi vaikuttaa komission esityksiin. Komissio antoi jäsenmaita laillisesti sitovan asetusehdotuksensa viime vuoden kesäkuussa. Hallitus kirjelmöi eduskunnalle syys- ja joulukuussa kannattaen luonnon ennallistamisen tavoitteita tietyillä varauksilla. Suuri valiokunta esitti kantansa marraskuun lopussa. Puoli vuotta kesti, ennen kuin Suomen kanta voitiin toimittaa.

Ajoissa vaikuttaminen nousee keskiöön. Se koskee ennakkovaikuttamista ja kulloinkin ajankohtaisen tiedon välittämistä. Komission toimintasuunnitelmia tutkiessa näkee, että luonnon tilan parantamistoimet biodiversiteettiesityksineen ovat olleet valokeilassa jo ennen kesää 2022. Varhainen vaikuttaminen tarkoittaa aivan muuta kuin komission esityksen jälkeistä kannanmuodostusta.

Suomen tulee herätä aloitteelliseksi

Ennen esitystä komission alaiset työryhmät ovat käsitelleet asiaa ja asiantuntijoita on kuultu. Onko mahdollista, etteivät asiantuntijat ole viestittäneet tulevasta poliittisille päättäjille etukäteen? Vai ovatko he pitäneet tietonsa ominaan? Luulisi, että Suomelle aiheutuvat noin miljardin euron vuosikustannukset tai noin 3,5 miljoonan hehtaarin ennallistamistarpeet vuoteen 2050 mennessä olisivat soittaneet hälytyskelloja. Mutta ei!

Suomen vaikuttaminen on muutoinkin passivoitunut. Odotetaan, että torjuntavoitot säädösehdotusten käsittelyssä riittävät.

Etukäteisvaikuttamisessa ja tiedon levittämisessä on epäonnistuttu. Suomen pysyvän edustuston Brysselissä soisi aktivoituvan. Sinänsä toimivassa EU-asioiden valmistelukoneistossa tulisi kansallisten kantojen etukäteisvalmistelu ottaa terhakammin huomioon. Tulevan hallituksen tulisi tarkastella samanlaisen menettelyn käyttöön ottamista kuin Euroopan parlamentilla on. Parlamentti laatii niin sanottuja oma-aloitemietintöjä ja vaikuttaa näin komission ehdotuksiin etuajassa.

Kaukana ovat ajat, jolloin Suomi oma-aloitteisen aktiivisesti esitti EU:n rahoitusjärjestelmän uudistamista ja EU:n hallinnon keventämistä vaivaisella kolmella prosentilla luonnollista poistumaa hyödyntäen. Hallinnon virtaviivaistamisen seurauksena unioni olisi nyt toisenlainen ja ehkä Yhdistynyt Kuningaskuntakin mukana.

On selvästi kerrottava, mitä me haluamme

EU-politiikan fokuksen puute koskee sekä sisältöjä että kannanottoja. Suomelta puuttuu kansallisesti yhteinen strategia. Sen puute heikentää kykyä katsoa eteenpäin.

Valtioneuvoston EU-poliittinen selonteko vuonna 2021 soveltui sinänsä ajankohtaan, mutta yhteenvedon näkökulma on ylimalkaisen eurooppalainen. Sen mukaan olennaista on EU:n omien arvojen ja etujen jakaminen. Hyötyjen tulee jakautua laaja-alaisesti eurooppalaista ja globaalia hyvinvointia edistäen. Kansallinen näkökulma puuttuu, vaikka lukukohtaisissa tarkasteluissa tuleekin esille yksittäisiä Suomelle tärkeitä asioita. Tavoitteita ei ole priorisoitu.

Selontekomenettelyä tulisikin kehittää kansallisten positioiden korostamisella yleiseurooppalaisten tavoitteiden rinnalla. Viestit olisivat selkeämmin ymmärrettävissä. Valmistelun tulisi olla laaja-alaista; ministeriöistä järjestöihin ja kansalaisiin asti.

Onnetonta on, että Suomelle merkittävissäkin kysymyksissä selkeä tahdonilmaisu puuttuu. Luonnon ennallistamisasetuksessa hallitus totesi kannattavansa ennallistamisen tavoitteita varauksin. Selkeämpää olisi ollut ensiksi yksiselitteisesti todeta, ettei komission asetusehdotusta voida hyväksyä. Sen jälkeen olisi voinut täsmentää, mikä on mahdotonta hyväksyä. Suomen kanta EU-slangilla tarkoittaisi alustavaa hyväksymistä.

On muitakin esimerkkejä Suomen lepsusta vaikuttamisesta. Suomi linjaa suhtautuvansa avoimesti ja rakentavasti EU:n rahoitusjärjestelmän kehittämiseen. Rahoituksellisesti tärkein asia sivuutetaan ilman priorisoitavaa mallia. Strategisessa tavoiteasetannassa on siis korjattavaa.

EU-asioiden valmistelu tulee saada EU:n tahtiin

Suomen EU-valmistelukoneisto vaatii tavoitteellista tarkastelua. EU-parlamentaarikko Eero Heinäluoma on oikeassa siinä, että työrytmi Suomen valmisteluelimissä heijastuu Suomen myöhäisenä kannanmuodostuksena. Harvassa EU-jäsenmaassa eduskunnalla on niin merkittävä ja vaikuttava rooli kuin Suomen. Mutta tämä prosessi vie aikaa. Siksi ajoissa vaikuttamisen keinoihin tulisi paneutua.

Suomen hallintokoneisto on rasvattava ennen kuin vuonna 2028 alkavaa rahoituskautta koskevat neuvottelut alkavat. Komission uutta rahoituskehysehdotusta ei pidä odottaa, vaan toimia etupainotteisesti. Samalla tulee tiedostaa Euroopan parlamentin vahvistuva rooli.

Suomen tulisi kyetä vaikuttamaan unionin pitkän aikavälin tavoitteisiin. Olemme hitaasti selviävien kriisien keskellä. Silti EU-kannanottojen valmistelussa tulisi keskittyä olennaisimpaan: mikä on EU:n rooli vastaisuudessa? Pelkistetysti:

Kiristyvässä globaalissa kilpailussa Euroopan tulisi vihdoin saavuttaa täydellisesti toimivat sisämarkkinat. Toiseksi EU:n tulisi hoitaa vain sellaisia asioita, joita jäsenmaissa tai jäsenmaiden kesken ei kyetä käsittelemään tai hoitamaan.

Suomen EU-politiikkaa tulee terävöittää kattavammin, vaikuttavammin ja koordinoidummin. Tarvitsemme ajoissa ja jatkuvaa vaikuttamista, etukäteistä kansallisten tavoitteiden määrittelyä, EU-valmistelukoneiston heräämistä ja strategista tavoitepohdiskelua. Valtionhallinnon eri toimielinten työrytmiä on tehokkaasti koordinoitava niin, että se sopii EU:n työrytmiin.

Edunvalvonta EU-asioissa monimutkaistuu yhä enemmän. Siksi varhainen vaikuttaminen on realiteettia.