Suomi tarvitsee tuottavuusloikan – tehoton julkishallinto jarruttaa talouskasvua aivan liikaa

Julkishallinto ennen, nyt ja tulevaisuudessa -blogisarja on kuuden julkaisun kokonaisuus julkishallinnon kehitystarpeista muuttuvassa yhteiskunnassa. Blogisarjan kirjoittajat Raimo Ikonen, Timo Kietäväinen, Markku Lehto ja Rauno Lämsä ovat kukin tehneet vuosikymmenien uran julkishallinnon parissa ja jättävät nyt omat terveisensä viestikapulaan seuraaville tekijöille. Blogisarja avaa näkökulmia Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKSin julkaisuun: ”Rakenteet kuntoon – ehdotuksia julkisen hallinnon remonttiin”.

Suomen mahdollisuudet reagoida äkillisiin muutoksiin ovat heikentyneet. Syynä ovat pitkään jatkunut heikko talouskehitys ja ulkoiset kriisit. Talouspolitiikan tavoitteet ovat etääntyneet lähes saavuttamattomiin. Suomi on pudonnut kestävän talouskasvun uralta ja julkisen talouden tasapaino on rapautunut. Suomi on merkittävien kysymysten äärellä: miten pelastaa talouden toimintakyky ja kasvu pitkällä aikavälillä? 

Yhteiskunnan haasteet eivät katoa vaan voimistuvat talous-, sosiaali-, turvallisuus- ja huoltovarmuuspolitiikan perusteiden muuttuessa. Sosiaaliset ongelmat pahenevat. Turvallisuudesta ja huoltovarmuudesta ei voida tinkiä. Omavaraisuus ja oma tuotanto ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Suomi ikääntyy ja huoltosuhde heikentyy. Tämä kasvattaa entisestään ikäsidonnaisia julkisia menoja. Edessä on budjettialijäämien aika. 

Koko Suomi tarvitsee tuottavuusloikan, jos haluamme pitää kiinni elintasostamme. Tuottavuuden kehittäminen on asetettava julkisen sektorin johtotähdeksi. Tarvitaan strategista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Talous-, sosiaali- ja elinkeinopolitiikka sekä työelämä on perusteellisesti uudistettava. Lisäksi tarvitaan hallinnon rakenneuudistuksia, jotka tulee toteuttaa asiakaslähtöisyyttä kohentamalla, ei niinkään leikkaamalla kansalaisten tukia. 

Talous ei kasva, jos tuottavuus ei kohene 

Suomen talouden menestys edellyttää ensisijaisesti tuottavuuden nykyistä nopeampaa kasvua. Selvitykset viestivät, ettemme pysty pitämään kiinni nykyisestä elintasosta ilman tuottavuuden nousua. Kestävää kasvua ei saavuteta perinteisillä keinoilla. 

Liian pienillä tutkimus- ja kehityspanostuksilla tuottavuusloikka jää tekemättä. Tilannetta ei helpota korkea ja rakenteellisesti paheneva työttömyys. Sekä yksityisiä että julkisia tutkimus- ja kehityspanoksia tulee kohdistaa erityisesti kasvuhakuisiin ja nuoriin yrityksiin korkean tuottavuuden yritysten ja työpaikkojen luomiseksi. Jos Suomi pystyisi käyttämään suositellun neljä prosenttia bruttokansantulostaan tutkimus- ja kehitystoimintaan, tämä helpottaisi tuottavuustavoitteiden saavuttamista. On avoin kysymys, pystyvätkö yritykset tähän haasteeseen vastaamaan globaalien myllerrysten keskellä. 

Tuottavuustarkastelussa ei nähdä metsää puilta. Olemme liiaksi sidoksissa vanhaan talousteoriaan, jonka mukaan tärkeintä on tehostaminen – saada vähemmällä enemmän. Tuotannon tehokkuuden mittaaminen tuotoksen ja panoksen suhteella sivuuttaa nykyoloissa useita merkittäviä seikkoja. Tuottavuutta pitäisi tarkastella kokonaisuutena. Jotta tähän päästään, Suomi tarvitsee strategisen kokonaisnäkemyksen nykyistä paremmasta tilannekuvasta, tuottavuusloikan edellytyksistä sekä digitalisaation tavoitteista. 

Uudesta tekniikasta on saatava jämerä ote 

Suurimmat syyt tuottavuuskasvun pysähtymiseen ovat kyvyttömyys hyödyntää teknologian suomia uusia mahdollisuuksia sekä verkostoitumisen heikkous laajasti yhteiskunnassa. Etenkin yrityssektorin tuottavuus on jäänyt jälkeen verrokkimaista. Innovaatiot tarkoittavat uusien ideoiden toteuttamista. Tämä koskee tuotantoa, hallintoa, asiakastoimintoja ja palvelujakin. Työtuntien säätelyllä tulokset jäävät laihoiksi. Tuottavuuslääkkeeksi tarjottu työajan lyhentäminen ei välttämättä lisää tuottavuutta. 

Tuottavuus paranee uuden teknologian, innovaatioiden ja innovatiivisten tuotteiden, paremman koulutuksen ja osaavan työvoiman, uusien työjärjestelyjen ja tehokkaamman johtamisen avulla. Lisäksi tuottavuustarkastelussa on nostettava esille etätyö ja sähköiset palvelut, monialaiset ja -ammatilliset tehtäväkokonaisuudet, oikea verorakenne ja toimiva hallinto. 

Tutkimus- ja kehitystoiminnan kaikkien osa-alueiden tulee olla kunnossa. Käytännönläheinen kehittäminen, uuden tiedon työstäminen sekä tiedon hyödyntäminen ja kaupallistaminen tarvitsevat sekä yritysten että julkisen sektorin panostusta. Digitalisaation edistäminen julkisella sektorilla edellyttää muutosjohtamista. 

Koulutusjärjestelmä ja koulutuspaikkojen tarjonta eivät ole pysyneet mukana työvoiman kysynnän rakenteellisissa muutoksissa. Lisäksi etenkin korkea-asteen opiskeluajat venyvät liian pitkiksi. Tähän tulee puuttua päättäväisesti, koska opintoaikojen lyhentäminen on keskeinen ratkaisu työvoiman saatavuusongelmiin. Ammatillisen ja oppisopimuskoulutuksen uudistaminen on tarpeen. 

Siilojen purku on tuottavuuden alku 

Julkisen sektorin suuri henkilöstömäärä ja nopea eläköityminen antavat hyvät edellytykset nostaa tuottavuutta. Muutosta ei synny yksittäisiä virkoja tai tehtäviä tarkastelemalla. Julkisen sektorin tuottavuuden kasvua on haettava päätösvalmistelun ja toimeenpanon, siis hallinnon uudistamisella.

Yksin valtiolta eläköityy vuosikymmenessä yli 20 000 työntekijää ja joka kolmas julkisessa hallinnossa työskentelevä jää eläkkeelle lähivuosikymmeninä. Kaikkia ei voida korvata uusilla työntekijöillä. Uusien osaajien houkuttelemiseksi julkisellakin sektorilla tarvitaan etätöiden, monipaikkaisuuden sekä monialaisten ja -ammatillisten tehtäväkuvien kehittämistä. 

Työvoimapulaa voi helpottaa digitalisaation lisäksi osa-aikainen paluu eläkkeeltä töihin. Tutkimusten mukaan lähes puolet 1,6 miljoonasta eläkeläisestä haluaa eläköitymisen jälkeenkin hyödyntää kokemustaan työelämässä. 

Julkishallinto toimii merkittävänä talouskasvun esteenä, joka ei madallu ilman hallinnon rationalisointia ja virtaviivaistamista. Jos tässä onnistuttaisiin, lopputuloksena olisivat päätöksentekoprosessien selkiytyminen, uudentyyppiset hallinto- ja ministeriörakenteet sekä hallinto- ja ohjausrakenteiden yksinkertaistuminen. Byrokratiasiilot siis vähenisivät. Samalla selkiytyisivät ammattivirkamiesten ja poliittisen tason vastuusuhteet.  

Strategisen ajattelun vahvistamisella, siiloutumisen karsimisella ja ennakkoluulottomilla hallinnollisilla ratkaisuilla yhteiskunnan murrokset on mahdollista muuntaa kohoavaksi tuottavuudeksi.