Mökkiläisen arvo kunnalle on kulutuksessa, ei veroissa

Koronapandemian myötä lisääntyneet etätyö ja mökkeilyn suosio ovat vahvistaneet monipaikkaista elämää. Mökkikauppa on käynyt kuumana ja matkapuhelindatan mukaan kaupunkilaiset viettävät ennätysaikoja mökkipaikkakunnillaan. Myös minusta tuli pandemian aikana mökkihöperö – ja se näkyy kulutuksessa.

Itäisen Suomenlahden saaristossa sijaitseva mökki tuli perheellemme perintönä vuoden 2021 alussa. Keväällä jäiden lähdettyä aloitimme kohtuullisen laajat remontit, joita perikunnan ja sitä ennen ikääntyneiden appivanhempieni aikana oli vain suunniteltu. Saunamökin katon uusiminen, kiinteään sähkölinjaan liittyminen ja mökkien sähköistys, alapohjan eristys, ilmalämpöpumpun asennus, terassin rakentaminen, kesävesi- ja viemärijärjestelmän uusiminen ja puiden kaato tontilta. Ensimmäisen vuoden työlista on ollut kohtuullisen pitkä.

Kun aiemmin mökkiremppoja oli tehty pitkälti amatöörivoimin, luotimme nyt paikallisiin ammattilaisiin. Remonttiveljekset Samu ja Saku, sähkömies Harri, putkimies Ari ja asentaja Jarkko tulivat jackrussell-terrierillemme Tildalle niin tutuiksi, ettei kavereita enää tarvinnut haukkua, kun he tulivat veneellä rantaan jatkamaan töitä.

Mökkikuntaan lähes 40 000 euroa vuodessa

En ole mikään excel-niilo, mutta vuoden aikana olen pitänyt kirjaa kuluista, joita mökkeilyymme on liittynyt sekä hankinnoista, joita olemme mökkipaikkakunnallamme tehneet. Aloitimme mökkikauden 23. huhtikuuta ja kun lokakuun lopussa laitoimme mökin talviteloille, uskalsin ynnätä menot.

Puolen vuoden aikana vietimme mökillämme 81 yötä – yli kahden ja puolen kuukauden verran. Tänä aikana näytimme maksukorttiamme marketeissa, ravintoloissa, rautakaupoissa, huoltoasemilla, vaatekaupoissa, kodinkonekaupoissa, puutavarakaupoissa ja toreilla pitkälti yli 6000 euron arvosta. Päivittäiset ostoksemme teimme lähes aina paikallisessa marketissa, jonka osuus kulutuksesta oli tiliotteeni mukaan noin 5000 euroa. Mökille lähtiessämme jätimme ostosten teon aina määränpäähän, sillä ajattelimme että mökkikunta tarvitsee eurojamme Espoota enemmän.

Suurin menoerä ovat kuitenkin olleet ammattiosaajien työstä maksamamme palkkiot, lähes 16 000 euroa. Hieman vähemmän, noin 14 000 euroa, kului materiaaleihin ja tarvikkeisiin, jotka hankittiin paikallisista yrityksistä. Suurimpana eränä lasitehtaasta ostetut mökin ikkunat, joiden asennus jäi seuraavaan kauteen.

Veneen huolto- ja talvisäilytyslaskua emme ole vielä saaneet, mutta sen kanssa perheemme kokonaiskulutus mökkipaikkakunnallamme noussee noin 38 000 euroon yhden kauden aikana. Ja mikä paikkakunnan kannalta mukavinta – osa siitä rahoitettiin paikallisesta pankista otetulla remonttilainalla.

Kaksoiskuntalaisuutta ei kannata haikailla

Monipaikkaisuudesta on pandemian aikana puhuttu ja kirjoitettu paljon. Sen yhteydessä on aina nostanut päätään myös keskustelu kaksoiskuntalaisuudesta – eli siitä, pitäisikö ja voisiko kahdella paikkakunnalla asuva henkilö olla kirjoilla molemmissa kunnissa. Se tarkoittaisi kunnallisverojen jakamista näiden kuntien kesken, jolloin myös kakkoskunta hyötyisi taloudellisesti vapaa-ajan asukkaista.

Kaksoiskuntalaisuus on todettu ongelmalliseksi, sillä verotuksen ja poliittisen osallistumisen tulee perustuslain mukaan kulkea yhdessä. Jos kaksi kuntaa verottaa, kuntalaisen pitäisi saada myös äänestää molemmissa. Kaksoiskuntalaisuuden haikailu kannattaisikin jo unohtaa. Ei ainakaan minulla olisi intressiä maksaa edes osaa veroistani 21,5 prosentin mukaan, kun nykyisen kotikuntani veroprosentti on 18.

Kakkoskuntalaisen tuoma taloudellinen hyöty mökkipaikkakunnalle onkin ihan toisaalla, kuten yllä kuvasin. Ja kun normikulutuksen päälle tulevat vielä kiinteistöverot, jätemaksut, kesävedet, sähköt ja sen siirrot, venepaikkamaksut ja muut mökkeilyn infrastruktuuriin liittyvät kulut, on aika selvää, että mökkiläisten tuloslaskelma jää kunnan näkökulmasta vahvasti plussan puolelle.

Lisäaika mökillä sataa kakkoskunnan laariin

Kuntien tulisi pyrkiä vaikuttamaan siihen, että kakkoskuntalaiset viihtyisivät mökeillään mahdollisimman pitkään. Vietetty aika vaikuttaa suoraan paikallisten tavaroiden ja palveluiden kulutukseen, joka puolestaan kerryttää verotuloja ja lisää alueen elinvoimaa.

Kakkoskodissa pidempään viihtymisen mahdollistavat hyvät kaupalliset palvelut, kiinnostava kulttuuritarjonta ja erinomaiset etätyömahdollisuudet toimivine tietoliikenneyhteyksineen. Näiden lisäksi ainakin itse kaipaisin kakkoskunnaltani jonkinlaista vaikutusmahdollisuutta paikkakunnan asioihin. En äänioikeutta, mutta esimerkiksi aloite- ja puhevaltaa ”mökkiläisparlamentissa”, jollaisia on jo monessa kunnassa.

Tällaista kaipaavat myös muut mökkeilijät. HybridiSuomen kesällä tehdyn kansalaiskyselyn mukaan 45 prosenttia mökkeilevistä suomalaisista piti tärkeänä foorumia, jossa kartoitetaan mökkiasukkaiden toiveita kunnan palvelujen kehittämiseksi ja osallistetaan heitä kunnallisessa päätöksenteossa.

Kun mökkiläinen kasvattaa juurensa tarpeeksi syvälle vapaa-ajan asuntonsa multaan tai saaritonttinsa kallionkoloihin, sitä arvokkaampi hän on paitsi taloudellisesti, myös kakkoskuntansa lähettiläänä kunnan ulkopuolella.

Vaikka tulevaan mökkikauteen on vielä puolikas vuosi, suunnitelmat seuraavalle vuodelle ovat jo hyvässä mallissa. Ikkunoiden vaihdon lisäksi listalla ovat ainakin keittiöremontti ja ehkä varaston uusiminen. Paikallisten osaajien kalenterissa on jo työvaraukset.

Jarno Forssell